Kuulolla kiusaamisesta

Kiusaaminen on ryhmässä syntyvä ilmiö ja yksi väkivallanmuodoista. Se voi ilmetä esimerkiksi alistamisena, ryhmän ulkopuolelle jättämisenä, vähättelynä ja haukkumisena, somekiusaamisena tai fyysisenä väkivaltana. Kiusaaminen on ryhmälle ja sen jäsenille turvallisuusuhka, koska se luo ilmapiirin, jossa kuka tahansa voi olla kiusaajan seuraava uhri. Kiusaajan vallankäyttö luo epävarmuutta, joka tekee ryhmässä olon ennalta arvaamattomaksi. Turvallisuusuhka syntyy myös siitä, ettei kukaan uskalla poiketa kiusaajan luomasta normista, vaan siihen alistutaan ja pysytään hiljaa silloinkin, kun nähdään kaltoinkohtelua ja vallan väärin käyttöä. Kiusaajan tahtoon taivutaan pelosta ja lähdetään mukaan kiusaamaan tai käyttämään väkivaltaa.

 Tarve kiusaamiseen syntyy usein kiusaajan omasta pahasta olosta, huomion tai vallan halusta. Tämän käytöksen taustalla voi olla kokemuksia kaltoinkohtelusta, huomiotta jäämisestä sekä kiusatuksi tai hylätyksi tulemisesta. Epävarmuus, turvattomuus ja suojautumisen tarve voi johtaa kiusaamiseen. Joskus kiusaaminen on vain ajanvietettä, jonka kautta tuotetaan sisältöä omaan elämään.

 Kiusaamista salliva ilmapiiri edesauttaa kiusaamisen syntymistä ja sen jatkumista. Sekä kiusaaja että kiusattu voi jäädä roolinsa vangiksi ja tarvita tukea roolinsa purkamiseen. Roolin tai saadun leiman vaihtaminen vaatii lapselta motivaatiota, rohkeutta ja onnistumisen kokemuksia. Aikuisen velvollisuus on tukea lasta tässä ja aikuisen vastuulla on luoda ryhmään roolin vaihtamisen mahdollistava ilmapiiri. Lasta ei saa jättää yksin selviytymään tilanteesta.

Tasapainoisella ja hyvinvoivalla ihmisellä ei ole tarvetta kiusata eikä turvallisessa  ja hyvinvoivassa ryhmässä ole sijaa kiusaamiselle.

Lapset oppivat mallista. Jokaisella aikuisella on mahdollisuus ja myös vastuu omalla käytöksellään antaa malli hyvästä vuorovaikutuksesta, toisen kunnioittamisesta ja tavasta, jolla erimielisyyksiä ratkotaan. Myös yhteiskunnassa vallitseva yleinen käyttäytymisen ilmapiiri vaikuttaa lasten asenteisiin ja käytökseen toisiaan kohtaan.

Lasten kasvua ja kehitystä tulee tukea niin, että lapsille muodostuu terve itsetunto, jolloin heidän ei tarvitse alistaa toisia. Terveen itsetunnon omaava lapsi osaa paremmin myös puolustautua ja pyytää tarvittaessa aikuiselta apua. Jo lapsena on tärkeä oppia myös omien sanojensa ja tekojensa seurauksia ja vastuunottoa niistä.

Turvallinen ja kiusaamisvapaa ilmapiiri voidaan luoda harjoittelemalla tunne-, vuorovaikutus ja turvataitoja. Siihen tarvitaan myös kannustavaa ja positiivista asennetta. Turvallisessa yhteisössä jokaisella on mahdollisuus itsensä arvostamisen kautta terveeseen jämäkkyyteen. Lapset ja nuoret tarvitsevat myös lempeää ja ymmärtävää kohtaamista, jolloin he kokevat tulevansa kuulluksi ja nähdyksi sellaisena kuin he ovat.

Lapsen käytöksen taustalla on jokin tarve tai ajatus, jonka mukaan hän toimii; mieli teon takana. Tämän löytäminen ja ymmärtäminen on tärkeää, jotta hänen käytöstään voidaan ymmärtää ja häntä voidaan auttaa toimimaan toisin.

Onko meillä aikuisilla tarpeeksi motivaatiota ja halua kuulla lempeästi lasta, joka kertoo tulleensa kiusatuksi tai kiusanneensa toisia?

Lisää aiheesta mm. Kuulolla kiusaamisesta- video- ja podcast sarjassa https://www.valopilkkuja.fi/tietoa-kiusaamisesta/kuulolla-kiusaamisesta-podcast/ 

Kirjoittajat:

Tina Holmberg-Kalenius, Kiusaamisasioiden tuki- ja neuvontakeskus Valopilkku

Heli Lehtinen, Lahden ensi- ja turvakoti ry