Olenkin tietämättäni ollut järjestöjen ympäröimänä

Olen pian 36-vuotias äiti ja vaimo. Hyppäsin hanketyönmaailmaan mukaan vähän erilaisemmista kuvioista, mutta koen, että se on ollut yksi parhaista asioista elämässäni. Rakastan tätä työtä, se on avannut minulle aivan uudenlaisen maailman. Olen oppinut niin paljon tästä maakunnasta ja omasta kotikaupungistamme Lahdesta.

Ympärillämme toimiva järjestötyö ei näy meille tavallisille ruuhkavuosien keskellä eläville ihmisille, jos se ei jollain tavalla kosketa itseä. Omien lasteni kohdalla olen välillä tuntenut valtavaa riittämättömyyden tunnetta, kun vanhempainyhdistysten järjestämiin pippaloihin ei ole ollut aikaa leipoa mokkapaloja. Silti kuitenkin nyt keväällä piilottelin liikutuksen kyyneliäni, kun vanhempainyhdistyksen työllä lapseni pääsi huvipuistoon ja liikenipä rahaa myös stipendeihin. Ja kaikki siksi, että keskellämme on uutteria, hyvää tekeviä henkilöitä, jotka tekevät paljon näkymätöntä työtä. Tai itse työ saattaa vaikuttaa näkymättömältä minulle, mutta näissä tilanteissa se kuitenkin muuttuu hyvinkin näkyväksi.

Toinen omakohtainen kokemus oli, kun ystäväni koki kriisin jokin aika sitten. Hänen jalkojensa alta vedettiin matto niin vauhdilla, että siinä ei ehtinyt edes päätään pyöräyttää. Terapiaa ja muuta apua on vaikea saada, jonot vain kasvavat, ja tekijöitä ei yksinkertaisesti ole riittävästi. Voi mennä kuukausia ennen kuin pääsee avun piiriin. Tiesitkö, että on useampiakin järjestöjä / yhdistyksiä, joista saat keskusteluapua chatissa tai puhelinpalveluna, ja voit parhaimmillaan saada muutaman kerran lyhytterapiaa alkavaksi mahdollisesti jo seuraavana päivänä? Minä en tiennyt, eikä tiennyt ystävänikään. Hän sai kyllä apua yksityiseltä, mutta sen avun hintalappu oli lähes tuhat euroa. Kaikilla ei sellaisia summia ole takataskussa.

Elämää mullistava kriisi voi sattua meistä kenelle tahansa, milloin tahansa. Se voi olla äkillinen menetys, ero, työpaikan menettäminen, sairastuminen, vammautuminen tai mikä tahansa. Esimerkiksi MIELI ry tarjoaa tällaisia palveluita. Voit vain soittaa, ja Sinua kuunnellaan. Voit myös varata ajan ja mennä paikanpäälle, ja Sinut kohdataan. Aivan mielettömän hienoa!

Samalla mietin toista ystävääni, joka aivan yllättäen päätyi omaishoitajaksi puolisolleen juuri täytettyään kolmekymmentä. Onnettomuus tai sairaus ei aina katso ikää. Omaishoitajia onkin tuttavissa ja ystävissä enemmänkin. Parikin läheistä perhettä on yllättäen sidottu sairaala-koti-akselille, kun pieni perheeseen saapunut ihmisen taimi ei olekaan syntynyt terveenä. Näitä nuoria on paljon. Omaishoitajia löytyy laidasta laitaan. Omassa perheessäni myös toinen vanhemmistani hoitaa mummua parhaansa mukaan, antaen hänelle turvallisen ja hyvän vanhuuden, vaikka muistisairaan kanssa eläminen ei aina olekaan ruusuilla tanssimista.  Ennen näitä ihmisiä ja tilanteita, en ymmärtänyt, miten raskasta voi olla, kun olet pahimmassa tapauksessa sidottu kotiin hoitamaan rakastasi. Rakasta, joka ei välttämättä toivu koskaan. Siksi olinkin onnellinen, kun pääsin tutustumaan omaishoitajien yhdistykseen. Siellä on omaishoitajia laidasta laitaan, ikään ja sukupuoleen katsomatta.

Tapaamisissa on mahdollisuus verkostoitua samassa tilanteessa olevien ihmisten kanssa. Niissä on mahdollisuus saada vertaistukea, mahdollisuus vaikka itkeä toisen olkapäätä vasten, sekä tietenkin jakaa ne onnen hetket ja tunteet. Olla vain. Hetki muualla kuin omaishoitajakuplassa.

Yhdistys- ja järjestötoiminta lasten kautta kosketti meitä myös nyt kesällä, kun poikani alkoi pelaamaan jalkapalloa. Sitä kautta hän sai uusia ystäviä, joidenka kanssa jatkaa nyt pelaamista ainakin syksyyn asti. Lapset muodostavat elämän mittaisia ystävyyssuhteita, ja niidenkin kohtaamisten takana on tosi usein järjestöt.

FC Reipas, FC 69, Partio ja moni muu tarjoaa maksullista, mutta myös maksutonta puuhaa pienille ihmisille, ja ennen kaikkea niitä ihania kohtaamisia, ystävyyssuhteita ja muistoja, mitä vaalitaan läpi elämän. Muita lapsille puuhaa järjestäviä yhdistyksiä on mm. MLL, DILA, 4H, Päijät-Hämeen nuoret kotkat, Pelastakaa Lapset, ja monia, monia muita.

Ja lasten kasvaessa kohti nuoruutta, mm. 4H järjestää esimerkiksi yrittäjyyskursseja ja muita leirejä nuorille. Näiden kurssien avulla nuori pääsee kokeilemaan omia siipiään ilman suurempia riskejä yritysmaailmassa. Oppii rahan arvoa, oppii työn merkitystä ja oppii kohtaamaan erilaisia ihmisiä.

Päijät-Hämeessä toimii myös kuntien järjestämä Etsivä Nuorisotyö useammallakin paikkakunnalla. Etsivä nuorisotyöntekijä tarjoaa tukea, apua ja seuraa elämän haasteisiin alle 29-vuotiaille nuorille. Jos nuori on yksinäinen, voi etsivä nuorisotyöntekijä auttaa esimerkiksi parantamaan sosiaalisia suhteita ja kannustaa löytämään omat vahvuutensa niin yksityis- kuin työelämänkin suhteen.

Kouluikäisten, pian nuorten äitinä koen, että järjestötyö on tällä hetkellä erinomaista Päijät-Hämeessä. Ja että tämä saadaan pysymään pystyssä, tarvitaan lisää vapaaehtoisia. Eikä vain lasten ja nuorten järjestöille, vaan kaikille. On vanhusjärjestöjä, potilasjärjestöjä, mielenterveys- ja päihdejärjestöjä.

Järjestöjä on paljon, muttei yhtäkään liikaa.

Jos siis koet yksinäisyyttä, tai ihan vain halua auttaa, suosittelen etsimään itselle mieluisan järjestön, ja hakeutumaan vapaaehtoiseksi, tai jäseneksi. Sinä voit olla tuen antaja, mutta myös saaja. Voit löytää oman polkusi varrelta uuden harrastuksen, tai ystäviä. Tai rakentaa kokonaan uudenlaista maailmaa itsellesi ja muille.

Tehdään Yhdessä – Päijät-Häme, Suomen paras maakunta.

Sofia Heinonen
Projektityöntekijä
Yhdessä – Päijät-Häme-hanke
Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveysturva ry
sofia.heinonen(a)kumppanuusverkosto.fi