Ovi on auki. Saammeko talon lämpimäksi?

”Jos meillä on tahto ja luottamus yhteistyöhön, me löydämme keinot.

Jos niitä ei ole, löydämme selitykset.” (Jari Parkkonen)

Pitkään ja hartaasti haluttu ja valmisteltu askel on nyt edessämme.

Vuoden vaihteessa on lopultakin tilaisuus saada Päijät-Hämeeseen oma talo järjestöjen, yhdistysten, kansalaistoiminnan yhteisötilaksi.

Yhteisötalo. Kumppanuustalo. Kansalaistoiminnankeskus. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Lopullinen nimi päätetään yhdessä, kuten myös talossa toimimisen pelinsäännötkin. Päätökset tehdään niiden kesken, jotka uskaltavat lähteä mukaan jäsenkumppaneiksi.

Muissa maakunnissa taloja on ollut jo pitkään, jossain jopa useampia.

Neuvottelut Fellmannian omistaja- ja hallintataho Paavolakiinteistöt Oy:n kanssa ovat johtaneet myönteiseen tulokseen: Jopa kolme kerrosta lokakuussa kaupungin remonttievakkokäytöstä vapautuvista tiloista on vuokrattavissa yhteisöjen käyttöön kohtuullisella kustannuksella.

Saammeko talon lämpimäksi toimijoista; vuokralaisista, tapahtumajärjestäjistä, kehittämis- ja yrityskumppaneista? Löydämmekö riittävästi luottamusta, tahtoa, rohkeutta?

Päijät-Hämeessä tehdään paljon hyvää.

Yhdistysten ja järjestöjen toimesta mahdollistetaan huomattava määrä vapaaehtoista kansalaistoimintaa. Järjestöt hallinnoivat eri lähteistä rahoitettuja hankkeita, tuottavat julkista palvelua täydentävää toimintaa, ehkäisevät erilaisesta osattomuudesta tai yksinäisyydestä seuraavaa pahoinvointia. Inhimillisen hädän lisäksi näin vähennetään myös sairastumista tai rikollisuutta sekä niistä johtuvia sosiaali- ja terveydenhoidon ja rikosseuraamusten hoidonkin kuluja.

Järjestöt ovat ideoineet ja oppineet hakemaan alueelle ulkopuolisia kehittämis- ja toimintarahoituksia niin STEA:sta, EU:sta, OM:stä, Leaderista, TEM:stä, kuntien eri avustusvaroista, uusimpana Päijät-Hämeen hyvinvointialueen järjestökehittämisvaroista. Kaikki tämä tuo alueelle merkittävän määrän niin taloudellisia kuin yhteisöllisiäkin resursseja. Jotkut järjestöt onnistuvat hankehauissaan paremmin kuin toiset. Avustuspäätökset voivat herättää jopa hienoista kateutta, vaikka niistä hyötyvätkin yhteiskuntamme eniten tarvitsevat, ja sitä myöten me kaikki. Verovaroja suunnataan näin yhteiseksi hyödyksi ilman taloudellista voitontavoittelua.

Paljon on tehty, mutta voitaisiinko yhdessä tehden saada aikaan vielä enemmän hyvää alueelle, etenkin, kun uhkaa supistua myös julkiset varat myös vähempiosaisille?

Uskallammeko avata luovuuden arkkumme myös yhdessä kehittämiseen oman organisaatiomme vahvistamisen lisäksi?

Koska kolmas sektori, yhdistykset, järjestöt, säätiöt, perustuvat arvoille, ei kysymys yhteistyöstä ja yhteiskehittämisestä ole mikään läpihuutojuttu. On punnittava omat rajat ja etsittävä ne yhteiset nimittäjät, joiden puitteissa kunkin instrumentit voivat löytää yhteen soivat sävelet. Omia juuria, arvopohjaa ja toimintanäkyä ei pidä hylätä, sillä juuri niissä on kansalaistoiminnan syvin voima. Sen sijaan oman toiminnan arviointi ja uudistuminen on aika ajoin välttämätöntä. Sen kautta voidaan myös löytää niitä mahdollisuuksia ja synergioita, joiden kautta voidaan yhdessä toisten kanssa vastata paremmin oman aikamme haasteisiin.

Päijät-Hämeen yhdistyksillä ja järjestöillä on kunniakasta historiaa, pitkiä perinteitä ja arvokasta kokemusta siitä, miten voidaan toimia erityisesti niiden avuksi, jotka jäävät ulkopuolelle, osattomaksi hyvän elämän eväistä. Se on arvokasta pääomaa, jota on mahdollista ja suotavaa investoida tulevaisuutta varten.

Nyt siihen on tilaisuus. Lähdetkö mukaan Talo lämpimäksi – talkoisiin?

Tuleeko historiasta meille jalansija vai rasite?

Marja-Leena Pellikka
Projektipäällikkö

Yhdessä Päijät-Häme -hanke